skräppäyksen abc
Skräppäyksen ABC eli skräppäyksen lyhyt oppimäärä
Skräppäys (engl. scrapbooking)= leikekirja-askartelu, muistoalbumiaskartelu
Skräppäys on aikaa (ja usein rahaakin) vievä tapa tallentaa muistoja albumiin. Tarkoituksena on tehdä omaa silmää miellyttäviä sivuja (layout, “leiska”), joihin talletetaan valokuvia, tarinoita, ehkä pieniä muistoesineitä (esim. elokuvalippuja, hiuskiekuroita, kankaanpaloja…) Jollekin tarina on tärkein ja valokuva vain sivuseikka – toinen taas haluaa rakentaa koko sivun valokuvan ympärille. Joku haluaa tallentaa muistoja jälkipolville, joku taas haluaa skräpätä pelkästä askartelun tuomasta ilosta.
SKRÄPPÄYKSESSÄ EI OLE SÄÄNTÖJÄ, EI OIKEAA TAI VÄÄRÄÄ TAPAA, RAJANA LUOVUUDELLE ON VAIN OMA MIELIKUVITUKSESI! Ainoa sääntö on että sääntöjä ei ole 
Mitä tarvitset?
- valokuvia
- kartonkia
- kuviopaperia
- liimaa/ kaksipuoleista teippiä
- sakset/ paperileikkurin/ askarteluveitsen ja viivaimen
- kynän
- lisäksi erilaisia koristeita esim. tarroja, siirtokuvia (rub-on), nappeja, nauhoja jne.
Mikäli haluat kuviesi säilyvän pitkään, sinun tulee valita happo- ja ligniinivapaita tuotteita (acid free, lignin free).
Mistä tarvikkeita saa?
Valokuvat voit printata itse kotona tai teettää valokuvaliikeessä. Skräppäystarvikkeita myy Tiimarin lisäksi kirjakaupat ja askarteluliikkeet, mutta parhaat valikoimat löytyvät skräppäykseen erikoistuneista kaupoista. Netissä toimii useita skräppäystavaraa tarjoavia kauppoja ja jos haluat todella laajat valikoimat ja alhaiset hinnat, kannattaa tehdä nettishoppailukierros ulkomaisiin skräppäyskauppoihin (linkkejä sekä kotimaisiin että ulkomaisiin skräppäyskauppoihin löydät linkkilistastani). Ongelmana USA:sta tilattaessa ovat hyvin korkeat postikulut sekä tullimääräykset (paketin arvon ylitäessä 45€ joudut maksamaan siitä tullauksen ja ALV:n) jotka nostavat tuotteiden lopullista hintaa huimasti. Euroopasta tilattaessa tullirajoituksia ei ole.
Miten pääsee alkuun?
Kokeilemalla. Ota kuva/kuvia jotka haluat skräpätä, valitse niihin sopivat paperit, koristeet, sommittele… (Älä kuitenkaan käytä sadan vuoden takaista ainutta alkuperäiskappaletta perintövalokuvasta, vaan teetä kopio alkuperäisestä!) Jos tuntuu, että oma mielikuvitus ei riitä, voit turvautua valmiisiin luonnoksiin (scrapbook sketch) joita netti on pullollaan tai etsiä inspiraatiota nettigallerioista. Skräpistäminen (scraplifting) on täysin sallittua, eli voit lainata toisen ideaa/asettelua – mikäli julkaiset oman versiosi, on kuitenkin kohteliasta mainita keneltä olet idean lainannut.
Mikä on oikea koko?
Oikeaa kokoa ei ole tai pikemminkin, kaikki koot ovat oikeita. 12 x 12 tuumaa (eli 30,5 cm x 30,5 cm) on yleisin koko, eniten kartonkeja ja kuviopapereita löytyy tässä koossa. Lisäksi valmiina on kartonkeja koossa 8,5 x 11 tuumaa (letter size) ja kuviopapereita koossa 8 x 8 tuumaa, 6 x 6 tuumaa… Muista, että mikään ei estä sinua leikkaamasta kartonkeja ja papereita juuri siihen kokoon jota itse haluat käyttää!
Miten säilytän valmiin skräppisivun?
Usein valmiit sivut laitetaan muovitaskuissa albumiin, mutta sivun voi tehdä suoraan kartonkilehtiseen albumiinkin (tässä ongelmana on se, että sivujen järjestystä ei myöhemmin voi enää muuttaa). Albumeita on useita eri kokoja, 12 x 12, 8,5 x 11, 8 x 8, 6 x6 , 4 x 4… lukemattomia eri vaihtohtoja. Muovitaskullisissa albumeissa on vaihtoehtoina ns. postbound ja D -ring albumit, molempiin voi lisätä muovitaskuja tarpeen mukaan. Lisäksi albumeita (yleensä pienempiä kuin 12 x 12 tai 8,5 x 11) on saatavilla chipboardalbumeina, akryylialbumeina, kangasalbumeina jne. Voit myös sitoa itse oman albumisi esim. saranarenkailla tai Bind It All -laitteella.
Omat suosikkimateriaalini ja tarvikkeeni?
(Itselläni skräppisivun tekeminen lähtee aina valokuvista. Valokuvat teetän mattapintaisina ja yleensä muokkaan kuvat etukäteen Photoshopilla eri kokoisiksi.)
Käytän aina sivuni pohjana kartonkia (lempivalmistajat Bazzill Basics, Core’dinations), koska haluan sivun olevan tukeva ja pelkkä kuviopaperi on usein liian lerppu. Core’dinations kartongeissa sisus on eriväinen kuin pinta joten raaputtelemalla tai hiomalla pintaa saa aikaan jännittäviä efektejä. Bazzill kartongeissa toinen puoli on sileä ja toinen teksturoitu, joka myös tuo elävyyttä kartongin pintaan. 
Joka sivulla käytän yhtä tai useampaa kuviopaperia (lempivalmistajani ovat October Afternoon, Sassafras Lass, Pink Paislee, My Mind’s Eye, Scenic Route, Fancy Pants), kuviopapereilla tuon sivuille ilmettä, rytmiä ja runsautta. Yhdistelen rohkeasti eri värejä ja kuoseja. 
Kiinnittämiseen käytän ihan tavallista marketeista saatavaa Scotch kaksipuoleista teippiä, Zig liimakynää ja Glue dots liimapisteitä riippuen kiinnitettävästä materiaalista (pääasiassa käytän kaksipuoleista teippiä, mutta pieniä yksityiskohtia sisältävien esim. pitsipapereiden kiinnittämiseen liimakynää ja paksujen/raskaiden koristeiden kiinnittämiseen glue dotseja) – vellumin kiinnittämiseen käytän vellum liimapisteitä ja joskus tuodakseni sivulle kolmiulotteisuutta käytän myös 3d tarroja). 
Teksti/tarina (journaling) on minulle tärkeä, tekstin kirjoitan joko suoraan kuviopaperille tai erilliselle kirjoituslapulle (journaling tag) joita saa sekä valmiina että voi tehdä itse. Usein käytän leimasimia tekstikenttää varten (suosikkivalmistajani Autumn Leaves, musteista käytän yleensä Tsukineko VersaFine, Memento Dew Drops tai StazOn musteita). 
Tekstin kirjoitan yleensä American Crafts Precision Pen tai Zig Millenium (mustalla) kynällä, joskus käytän myös Signo Uni-ball tai Pentel Hybrid Grip (valkoinen) kynää. 
Otsikkoon käytän lähes aina kirjaintarroja (suosikkivalmistajani Doodlebug Designs ja American Crafts)
Lempikoristeitani ovat erilaiset napit ja nauhat, lisäksi käytän mielelläni Making Memoriesin akryylimaaleja.
Työvälineistä tärkein on paperileikkuri, jolla leikkaan kaikki paperit ja kuvat. Nykyisin käytössäni on Fiskarsin matkamallin pyöröleikkuri, joka on kevyt kuljettaa, mutta kuitenkin riittävän tukeva leikatakseen tarkasti. Lisäksi käytän saksia ja askarteluveistä pienten yksityiskohtien leikkaamiseen.
Valmiit sivut laitan We R Memory Keepersin (tekonahkaisiin) muovitaskullisiin D -ringalbumeihin. Itse en ole ihastunut ns. teema-albumeihin, joten olen järjestänyt sivuni albumeihin aikajärjestyksessä eli esim. vuodelle 2007 on kaksi albumia (n. ½ vuotta + ½ vuotta). Voi olla, että joskus päädyn järjestelemään sivut eri tavalla, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän järjestelmään.
Kysyttävää tai kommentoitavaa? Jätä viesti kommenttilootaan tai laita sähköpostia omuli(a)omanetti.fi
Tämä oli oikein loistava tietopläjäys! En yhtäkkiseltään keksi mitään lisättävää. Uskon, että tämän luettuaan moni aloitteleva skräppääjä on saanut vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin
Tykkäsin kun kerroit myös noista omista lempparimateriaaleista. Mä oon muuten kovasti tykästynyt tuohon American Craftsin Slick writeriin, joka sullakin tuossa kuvassa näkyy.
Tosi hyvä ja kattava tietopaketti, kiitos tästä! Tähän onkin hyvä antaa aina linkki, kun joku kyselee aiheesta!
Kiitos tosi paljon tietopaketista!!! Olen juuri alottanut skräppäämisen ja tässä tuli hyvää tietoa ja vinkkejä. Hyvät sivut sinulla!
Tulinkin nettiin etsimään juuri tämänkaltaista tietopläjäystä. Kiitos!
Onko pääkaupunkiseudulla mahdollisesti skräppäys työpajoja, jossa voisi kokeilla ja saada mahdollisesti neuvoja. Olisi ihana päästä valmiin pöydän ääreen, josta voisi valita erilaisia matskuja ja välineet olisivat myös heti oikeat. Maksaisin toki tällaisesta onnesta.
Ihanaa, sain melkein kaikkiin kysymyksiini vastaukset. Mutta yksi kysymys jäi vaille vastausta… Eli käytän “alustana” myös kartonkia, mutta teenkö skräppisivun vain toiselle puolelle kartonkia, vai voinko tehdä molemmin puolin? Käytän ihan tavallista “likaisenvalkoista” kartonkia, joten sivun takapuoli jää vähän tylsän näköiseksi =(
CupCakes: Itse skräppään aina vain toiselle puolelle kartonkia, mutta mikään ei estä sinua skräppäämästä myös toiselle puolelle! Jos laitat sivut muovitaskuihin, molemmat puolethan jäävät näkyviin (tässä täytyy olla huolellinen jos käytät esim. haaraniittejä tms. täytyy ne peittää nurjalla puolella). Muista tärkein sääntö: sääntöjä ei ole (eikä oikeaa ja väärää)! Kartongin kummankin puolen hyödyntäminen on taloudellista ja ekologista
Iso kiitos nopeasta vastauksesta =)
Tein jo kahteen ensimmäiseen sivuun molemmille puolille ja tulos oli parempi kuin kuvittelin. Sivuista tuli paksummat ja tukevammat, eivät käpristyneet niinkuin pelkäsin.
Vielä yksi kysymys; olen huomannut että jotkut suunnittelevat jotkut leiskat ensin paperille, teetkö sinä niin? Onko se hyödyllistä vai ajan tuhlausta?
Itse olen nyt tehnyt niin että otan joko valokuvan ja valitsen siihen taustapaperin tai otan taustapaperin ja kokeilen siihen eri kuvia. Koristeet, nauhat, napit yms. heittelen joukkoon sitten kun siltä tuntuu. Mutta voisiko lopputuloksesta tulla parempi jos suunnittelen sen kokonaan ensin piirtämällä muodot paperille?
Tähän jää oikeasti koukkuun. Olen kuukaudessa saanut kasaan jo aika ison laatikollisen tavaraa ja 6 leiskaakin on jo valmiina =)
Tyylini on vielä aika yksinkertaista, mutta ehkä niistä alkaa tulla mielenkiintoisempia kun pääsen tähän oikein kunnolla sisään ja imen vaikutteita =)
CupCakes: Vastauksena kysymykseesi, en yleensä suunnittele leiskoja etukäteen paperille. Minulla on päässäni jonkinlainen mielikuva leiskasta ja sitä lähden toteuttamaan, mutta yleensä lopputulos on aika kaukana alkuperäisestä ajatuksesta. Joskus, kun olen reissunpäällä (lue: pois omasta askarteluhuoneesta) voin luonnostella paperille jonkin idean, yleensä vain noista luonnoksista aika harva toteutuu… Mutta tiedän useita skräppääjiä joilla on oma ideakirjanen, johon he piirtävät luonnoksia ja keräävät ideoita ja heillä tuo systeemi toimii loistavasti.
Itselläni prosessi etenee useimmiten näin: jo kuvia ottaessani mietin minkälaista leiskaa lähden niistä tulevaisuudessa toteuttamaan, sitten muokkaan kuvat Photoshopissa (lähinnä muokkaan siis värejä ja kokoja, ehkä rajauksia) ja leiskaa lähden rakentamaan kuvien pohjalta valitsemalla paperit, otsikon kirjaimet ja lopuksi koristeet. Kokeilen useita eri asetteluvaihtoehtoja ja papereita ennen kuin joku tuntuu juuri siltä oikealta. Usein myös tarina on jo mielessä valmiiksi hahmoteltu, mutta journalingin kirjoitan lähes aina viimeiseksi.
Kiva että olet innostunut! Laitapa sivujasi jonnekin näytille
Käytätkö Facebookia? Jos käytät, etsi henkilö S*** m****, sieltä löytyy kuvia niin scrapbook leiskoista kuin “pääharrastuksestani” ristipistoista =)
EDIT: Muokkasin kommentistasi nimen pois, että kaiken maailman tyypit ei tule profiilisasi katsomaan… -omuli
Kiitos, joskus tekee ennenkuin miettii =)
Hei!
Mua kiinnostas tuo et minkä verran sulla menee keskimäärin rahaa kuukaudessa noihin tarvikkeisiin? Ja onko noi kirjaintarrat minkä hintasia?
Itellä on semmonen villitys, että yritän luoda kaikenlaista ekologisesti, esim. skräppäyksessä käytän lehdistä leikattuja kirjaimia.
Kiitos tosi paljon tuosta jutusta, sain tosi paljon vinkkejä ja ideoita.
Rahaa saa menemään helposti ja paljon. Itselläni on kuukausittainen “skräppäysbudjetti” (jonka suuruutta en lähde tässä paljastamaan) ja myönnän olevani koukussa uusiin skräppäystuotteisiin. Mutta monet muutkin harrastukset maksaa…
Ekologisuus on hieno juttu ja siihen minunkin pitäisi panostaa enemmän. Kannattaa kuitenkin muistaa testata esim. lehdistä leikattujen kirjaimien happovapaus ellet halua vaivalla tekemiesi skräppisivujen menevän pilalle muutamassa vuodessa. Kirjaintarrat on Suomessa aika kalliita, n. 4-7 €/arkki. Kannattaa vertailla tuoteiden hintoja eri kaupoissa ja ostaa kerralla enemmän silloin kun löytää jotain edukkaasti. Ulkomailta tilaaminenhan ei ole kaikkein ekologisin vaihtoehto (mutta loppujen lopuksi usein edullisin).
Hei,
Kyselempä sinulta tälläistä asiaa, johon en ole syystä tai toisesta vastausta löytänyt: ovatko tavalliset metallitussit ja hileliimat vaaraksi valokuville? Pohdin myös, mistä tietää esim. papereista, voiko niitä käyttää valokuvien kanssa, jos niissä ei erikseen lue?
Tosi paljon muuten hyödyllistä tietoa täydelle aloittelijalle. kiitos.
Mirjami: Itse en uskaltaisi käyttää ainakaan metallitusseja, hileliimasta en ole varma… Papereiden (ja muidenkin materiaalien) happovapauden testaamiseen on olemassa kyniä, sellaisen löydät mm. näistä paikoista:
http://heinikka.fi/?nav=tuotekuvaus&tuote=1033&__haku=kat&__kat=108
http://www.finnstamper.com/tuotteet/tarvikkeet/kynat01.html
http://paperikierre.com/tuotteet.html?id=16/2336
Kiitos paljon – tämä selvitti tietäni heti alkuun ihan valtavasti….. laitan linkin sivustollesi heti muistiin….;)
Minua on jo pitkään vaivannut eräs tyhmä kysymys; pitääkö ja ovatko netissä esim. Extra Film:llä teettämäni kuvat happo- ja ligniinivapaita?
Blogisi on innostanut minua valtavasti ja olenkin jo skräppännyt muutamia kortteja; ehkäpä tulevaisuudessa pääsen enemmän asiaan mukaan!
Aloittelija: Kyllä netistä tilatut kuvat ovat happovapaita. En tiedä minkälaisen kestoiän Extra Film lupaa kuvilleen, itse tilaan kuvat digiexpressiltä (http://digiexpress.fi) ja he lupaavat kestoiäksi 150 -300 vuotta.
Kiva, että blogini on innostanut. Jatka vain skräppäämistä, se koukuttaa